Tämä riipus on herättänyt pientä hilpeyttä luokkalaisissa. Varsinkin eräs vaihto-oppilaamme rakastui tähän koruun.  Lusikan kärjestä on leikattu pala pois korviksi ja osa lusikan varresta on taivutettu hännäksi.

Silmät on porattu porakoneella ja nenä sekä suupielet on sahattu pienellä kultasepänsahalla. Enhän minä poikkassut kuin yhden terän tätä tehdessäni. Itseasiassa yllättävän vähän!

Tähän luolamieskoruun sain idean vaihteeksi netistä. Näkemäni versio oli tosin tehty ihan metallilevystä johon oli leikattu reikä, mutta mielestäni tämä lusikkakin sopii koruun aivan yhtä hyvin.

Tämä taisi olla ensimmäinen lusikan pesästä tekemäni koru.

Minun tulisi varmaan käytettyä tätä sormusta enemmän mikäli se olisi hieman pienempi. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen sormus lusikoista, joten sinänsä taisi sujua ihan hyvin. Hyvää juottamisharjoitusta. Eikä toki mennyt hermot kuin miljoona kertaa tämän kanssa, kun ei se juotos meinannunt onnistua...  :D Lusikka on ilmeisesti nimeltään Vuokko. Joku korjatkoo jos olen väärässä.

Tämän lusikkamallin nimi on (ilmeisesti?) Ruusu. Nämä, kuten edelliset Vuokotkin, ovat hieman erilaisia. Suurin osa lusikoista mitä kyseisistä malleista olen nähnyt, ovat umpinaisia. Nämä kuitenkin miellyttävät ainakin omaa silmääni enemmän;)

Vaikka yleisesti lusikoiden suurkäyttö on tainnut mennä hieman ohitse, kyllä uskon että väkerrän vielä parit lusikkakilluttimet. Materiaalia kun löytyy nurkista vielä pilvinpimein!