Tämä on Isäni vanha ammattikoulusta saatu sormus. Sen sisäpuolella on vuosiluku 1980 ja leimat jotka kertovat sen olevan 925.-hopeaa. Jeij! Sormus on kyllä senverran liian iso, että se on jopa keskisormeeni liian löysä. Harmi. Mutta hienohan se silti on. Sormus oli melkein musta kun sen löysin ja olenkin sitä nyt hieman kiilloitellutkin.







Tämä onkin hieman erilaisempi löytö. Nimittäin isoäitini rísti. Minä en tiedä, eikä hänkään muistanut onko kyseessä rippiristi vai jokin muu lahja, mutta jokatapauksessa vanha se on. Leimoista saan paljaalla silmällä sen verran selvää että kyseessä on hopeinen riipus, vaikka se vain 813.-hopeaa onkin. Keskimmäinen leima on todisteleima hopeapitoisuudesta ja kolmannessa leimassa saattaa olla tekijän nimikirjaimet tai sitten vuosileima. Jos joskus saisin hankittua sen luupin, niin saisi siitäkin selvää. Risti oli vielä sormustakin tummempi, mutta sitä en taida edes kirkkaan hopeiseksi kiillottaa. Tuntuu että näinkin vanhaan koruun sopiikin tuo pieni tummuus.

Tämä on myös Isäni vanha hopeasormus. Tämä ei sentään löytynyt vintiltä vaan paikansin sen meidän olohuoneen kirjahyllystä. Olen ollut siitä aina tietoinen mutta vasta koruhullutukseni aikana tajusin tutkia sitä tarkemmin. Sen kovin tumman värin takia en meinannut aluksi uskoa sitä hopeiseksi, mutta pienen kiillottelun ja leimojen tutkimisen jälkeen sekin selvisi. Tämä on siis Inttisormus ja kääntöpuolella on vuosi -83. Kyseinen sormus onkin melkein aina sormessani kun lähden jonnekkin. Ihanan jykevä, mutta ei kuitenkaan mitään roskametallia. Uskoisin että nuo tummat kohdat on hapotettu tummiksi sillä kiillotusliina ei siihen tehoa.