Yksinkertaisesti höyheniä sidottu ohuen ohueen metalliketjuun. Mitä muuta näistä voi kertoa? Ovat ihanan kevyt raskaiden lasihelmikorvisten rinnalla. Keveydestä huolimatta näyttävät ja kuitenkin rennot. Tykkään. Tosin sopisivat paremmin sileisiin kiehkuroihin eikä tuohon takkupalloon joka kuvassa näkyy.

 

 

 

Pördeäkin kiinnosti ;)

 

<3

 

 

Tämä on ehkä minun mieluisimpia riipuksia. Materiaali on hopeaa ja leimoista selviää, että kyseinen riipus on vuodelta 1975. Leimat ovatkin kyseisessä korussa mukavan selkeät. Niistä selviää myös että koru on 925. -hopeaa ja valmistettu Turussa tai Kaarinassa. Valmistaja on Salovaara Ky. Salovaaran tunnus on jääkarhu, jonka tapaisen löytää kyseisestä leimarivistöstä. 

 

 

Leimat järjestyksessä:

 

Nämä olen saanut joskus pikkulapsena joululahjaksi isoäidiltäni. Alkuperästä en tiedä, mutta materiaali vaikuttaisi olevan meripihkaa. Metalli on ilmeisemmin terästä, sillä hopeaa se ei ainakaan ole. Vaikka eivät välttämättä mitkään arvokorvikset ole niin nätit ne ainakin ovat!

 

Tähän sarjaan kuuluu rannekoru sekä kaulakoru. Molemmat ovat niin yksinkertaisia kuin kuvasta selviääkin. Kuten kuvasta myös ehkä huomaa, on rannekorun lukko aivan rikki ja myös kaulakorun lukko vetelee viimeisiä. Näinollen en ole kyseisiä ketjuja käyttänyt kertaakaan. Sekin korjaantusi kun niihin ostaisi uudet hopealukot. Leimoja molemmisa löytyy molemmista kaksi. Toinen on pitoisuusleima, ja toisesta ei sitten ota selvää millään. Luuppi ois jees. En kyllä usko että siinä leimassa mitään järkevää on. Jos veikata pitäisi niin ketjut voisivat olla samalta vuosikymmeneltä kuin riipuskin.

 

 

 

Kaulakorun ei tarvitse aina olla lenkeistä tehty. Tässä on hieman eri tavalla hopeasta ja helmistä tehdyt kaulakorut.

 

 

Kuvassa on kaksi erillistä korua jotka on vain tehty erivärisillä helmillä. Mustat ovat tavallisia 10 millisiä lasihelmiä ja vaaleanturkoosit ovat kalvopäällysteisiä lasihelmiä. Myös hopeiset välikappaleet ovat hieman erilaiset. Minun tekemässäni mustassa välikappaleet ovat aivan sileät, mutta äitini tekemässä turkoosissa välikappaleissa on pientä siksakki-kuviota, kuten kuvassa saattaa jossain kohtaa ilmetä.

 

Koruista on tehty sen verran pitkät, että ne mahtuvat pään yli, eikä lukkoja tarvita. Korut ovat yksittäänkin jo mukavan näyttävät, mutta sopivat myös hyvin yhdisteltäviksi. 

 

Musta on ruskeaa hieman yksinkertaisempi ja arkisempi. Työ on tehty jo sen verran aikaa sitten, ettei minulle ole enään muistikuvaa lankojen lukumäärästä. Sen muistan, että tämä oli huomattavasti monimutkaisempi tehdä kuin ruskea ja sekoilin ja aloitin alusta monia kertoja.

 

Lukko on ihan tavallista terästä, ja vastakappaleena on käytetty pienenpientä prikkaa. Loppuosa kudoksesta on taitettu prikan lävitse ja sidottu liimalla ja tavallisella ohuella rautalangalla. On se ainakin vielä pysynyt loistavasti kiinni.

 

 

 

 

Ruskea on hieman juhlavampi mallinsa ja materiaalien vuoksi. Nauha on aivan samanlaista kuin mustassa, mutta lukkona on 925. hopealukko. Samoin lenkit ovat jykevät juotetut hopealenkit.

 

 

Kuvaillessani kyseisiä rannekoruja löysin pöydältä komean värisen perhosentoukan. Luulisi että tästä otuksesta kasvaisi komea perhonen, mutta turha luulo... 

Käytin aikoinaan näyttävää lehden kylkiäisenä saatua rannekorua. Rannekorussa oli hakalukko ja siinä roikkui monia kiviä ja koristeita. Sävyltään se oli sininen. Suurin osa helmistä oli muovia, ja käytön takia myös roskametalli alkoi muuttua kuparin väriseksi. Totesin silloin että on aika heittää kyseinen koru roskiin ja tehdä itse uusi, joka kestää aikaa.

 

 

Tässä on tulos.

 

 

Korun pohjana on pieni papuketju hopeasta. Salpalukko on itse tehty hopealangasta kurssinohjaajan avustuksella. Lanka on ensin kierretty kaksinkerroin spiraalille ja sen jälkeen muokattu isoksi lenkiksi ja tapiksi. Tappia on vielä kuumennettu päistä niin, että niihin on sulanut hopeapisarat.

 

 

Monien lasi- ja hematiittihelmien joukosta löytyy myös nätti 925. hopeahelmikin. <3

 

 

Tosin tölkkikalja ja Kruunut ovat lähempänä aihetta... Kuten olette ehkä huomanneet minua kiinnostavat kaikki metalliroina minkä voi hyödyntää koruna. Tölkin klipsit ja kolikot ovat tainneet joskus pyöriä enemmänkin koruntekopiireissä, mutta itse olen vähän perässä näistä touhuista.

 

 

Tölkin klipsit on kiinnitetty toisiinsa mustalla villalangalla. Tietysti joku vahattu paperinaru tai nahkanyöri olisi huomattavasti tyylikkäämpi! Paksu parsinneula on hyvä apuväline langan pujottelemisessa. Lukoksi laitoin järeän teräslukon, mitä myydään pussikaupalla askarteluliikkeissä.

 

 

Meille on kertyny huuuurrrrjat kasat vanhoja kolikoita Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Tanskasta. Nämä kaksi Norjalaista yhden kruunun kolikkoa ovat vuosilta -83 ja -76.  Kolikot on hakattu kuperaksi eräänlaisella työkalulla. Paksussa rautamötikässä on eri kokoisia koloja ja niihin sopivat nuijat. Kolikko pistetään väliin ja sitten saaki käyttää voimaa saadakseen kolikot kuperiksi. Rankkaa hommaa ja kovaa meteliä siitä lähtee! Omat kolikkoni eivät kovin kuperia ole kun loppui into puoleen väliin :D

Sen jälkeen kolikoihin on porattu reiät ja korvakorulenkit on pistetty paikoilleen.

 

Samaan sarjaan köytyy myös sormus. Tosin tässä on käytetty Suomalaista viiskyt pennistä vuodelta -91. Tuntuu ettei vuodesta 1991 ole vielä kauaa, mutta on kolikollakin ikää jo 21 vuotta. Erittäin hämmentävää.  

 

Kolikko on taivutettu kuten edelliset korvakorutkin, mutta taakse on juotettu 1,5 millisestä hopealangasta tehty lenkki.

Tämä koru on tuotu aikoinaan ulkomailta. Minulla ei ole hajuakaan mitä materiaalia se on. Ei ainakaan hopeaa. Ilmeisesti jotain "korumatellia", eli halvemmista metalleista valmistettu seos. Nykyajan helppiskoruihin verrattuna se kuitenkin on parempilaatuinen. Nykykorut nimittäin useimmiten ovat kuparia, jotka on maalattu tai päällystetty jollakin hopean värisellä. Näinollen useista vaateketjuista ostetut korut muuttuvat kuprin väriseksi tietyistä kohdista. Kupari ei sinänsä ole ruma väri, mutta näyttää karmealta kun hopean värisen korun seunat ovat kuparin väriset.  Tämä koru kuitenkin on läpi asti tuollaisenhopean väristä. Olen sen verran tehnyt muutoksia, että otin korun alkuperäiset ketjut pois ja tein siihen uudet pätkät muinaisketjua. Näinollen ketju piteni hieman, ja on minusta huomattavasti mukavampi käyttää.

Sarjaan kuuluu myös korvakorut. Nämä ovat sinänsä hauskat, koska niiden kiinnitystapa on korvakorukoukkujen ja -tappien välimuoto. Korvakoru työnnetään suoraan korvalehden lävitse, mutta tappi on koukun mallinen. Näinollen tappikorujen ärsyttäviä takakappaleita ei tarvita. Itse tuppaan kiristelemään tappeja huomaamattani ja näin korvalehti ärtyy.

Nämä molemmat korvakorut ovat samasta paikasta kuin ylläoleva kaulakoru ja korvakorut. Kuvio on myös toteutettu samalla tavalla, mutta materiaali on ilmeisesti eri. Kuva on vähän tehnyt korvakoruista keltaisempia kuin ne todellisuudessa ovat, mutta kyllä ne silti keltaisempia ovat kuin kaulakoru. Ilmeisesti jotain messingin tapaista? Molemmissa korviksissa oli aiemmin korvakoukut jotka kyllä tulehduttivat vähän kovemmatkin korvat. En tiedä olivatko alkuperäiset koukut, vai äitini vaihtamat, mutta roskiin lensivät suoraan. :D

Tämä riipus on herättänyt pientä hilpeyttä luokkalaisissa. Varsinkin eräs vaihto-oppilaamme rakastui tähän koruun.  Lusikan kärjestä on leikattu pala pois korviksi ja osa lusikan varresta on taivutettu hännäksi.

Silmät on porattu porakoneella ja nenä sekä suupielet on sahattu pienellä kultasepänsahalla. Enhän minä poikkassut kuin yhden terän tätä tehdessäni. Itseasiassa yllättävän vähän!

Tähän luolamieskoruun sain idean vaihteeksi netistä. Näkemäni versio oli tosin tehty ihan metallilevystä johon oli leikattu reikä, mutta mielestäni tämä lusikkakin sopii koruun aivan yhtä hyvin.

Tämä taisi olla ensimmäinen lusikan pesästä tekemäni koru.

Minun tulisi varmaan käytettyä tätä sormusta enemmän mikäli se olisi hieman pienempi. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen sormus lusikoista, joten sinänsä taisi sujua ihan hyvin. Hyvää juottamisharjoitusta. Eikä toki mennyt hermot kuin miljoona kertaa tämän kanssa, kun ei se juotos meinannunt onnistua...  :D Lusikka on ilmeisesti nimeltään Vuokko. Joku korjatkoo jos olen väärässä.

Tämän lusikkamallin nimi on (ilmeisesti?) Ruusu. Nämä, kuten edelliset Vuokotkin, ovat hieman erilaisia. Suurin osa lusikoista mitä kyseisistä malleista olen nähnyt, ovat umpinaisia. Nämä kuitenkin miellyttävät ainakin omaa silmääni enemmän;)

Vaikka yleisesti lusikoiden suurkäyttö on tainnut mennä hieman ohitse, kyllä uskon että väkerrän vielä parit lusikkakilluttimet. Materiaalia kun löytyy nurkista vielä pilvinpimein!

Ajattelin sitten tähän heti perään esitellä ne loputkin messinkikoruni.

Tämä kaulakoru on aivan ensimmäinen tekemäni messinkikoru ja myös ensimmäinen kaulakorukin.

Ketju on millisestä langasta ja malliltaan se on muunneltu oiliketju. Kyllä ketjulle varmaan jokin fiksumpi nimikin on, mutta en ole koskaan tullut etsineeksi. Malli on aika helppo tehdä, mutta on hienostuneempi ja jotenkin näyttävämpi kuin tavallinen Muinaisketju.

Omassa korussani on tuo pienehkö koristeelline laatta, josta lähtee kummastakin päästä kaksi ketjua. Yhdellä ketjulla koru olisi ollut hieman tylsä, eikä kyllä kovin käytännöllinenkään. ;) Ketjun toisessa päässä on aivan tavallinen messinkilenkki ja toisessa tietysti lukko.

Johtuneen metallipitoisuuksista, vintaj Brass-osat ovat huomattavasti punaisempia Kuin käyttämäni kellertävä messinki. Wikipedian mukaan "Messinkiä, joka sisältää sinkkiä alle 18 %, kutsutaan jossain yhteyksissä nimellä tompakki (tombac)." Eli myös Vintaj Brass olisi Tompakkia. Kun teräksen väristä sinkkiä on vähemman, kuparin punaisuus puskee enemmän läpi.

Tämä on pienestä papuketjusta tehty nilkkakoru. Halusin nilkkakoruksi jonkin aivan mahdollisimman yksinkertaisen ja kevyen korun. Pidän nilkkakoruja alttiina hukkumaan, joten materiaalina tietysti messinki. Varastoista toki löytyy paksusta kuningasketjusta tehty hopinenkin nilkkaketju, mutta pelkään aina hukkaavani sen :( Yhtäkään korua en tosin ole hukannut jos ei ala-asteikäisenä hukattuja korvakorunpareja oteta huomioon. En siis tiedä miksi olen niin hukkaamiskammoine.

Tietämättömille infoksi, papuketju on minkä tahansa vahvuisesta langasta puolipyöreäksi valssatusta langasta tehty ketju. Lenkin malli antaa mahdollisuuden tehdä ketjusta vain yhden lenkin paksuista. Tavallinen pyöreä lanka kun ei tuppaa kestämään ilman jokaisen lenkin juottamista. Oma versioni on tehty 0.8mm langasta ja lenkin koko taitaa olla 2,5 mm.

Saa nähdä miten kauan kestää tummumatta. Ketjua kun ei ole käsitelty mitenkään. Ei edes rummutettu. Muut messinkikoruni (kuten seuraava rannekorukin) on ensin rummutettu ja sen jälkeen ne on lakattu. Pinta ei ole tietysti ikuinen, mutta estää korua tummumasta niin kauan kuin lakka siinä pinnalla pysyy. Lakkaamattomilla koruilla on vain ikävä tapa värjätä ihoa hieman vihreäksi käytössä, mutta väri lähtee kuitenkin ihan pesussa pois, joten mitään pysyvää ei onneksi jää.

Tämä on mustekalaketjun lisäksi ollut haastavin korutyöni tähän mennessä. Kuviot ovat pieni muunnelma ruoriketjusta. Kannattaa googlettaa ;). Muoto vain tuottaa pieniä hankaluuksia viimeisten lenkkien kohdalla. Tekee vähän liiankin tiukkaa. koru on itsessäänkin jo hyvin näyttävä, eikä kaipaa muita rannekoruja rinnallee. Kuvista huomaa että lakattu messinki myös kiiltää hieman enemmän lakkaamattomaan verrattuna.

Tämä on aivan ensimmäinen hopeinen koru jonka olen tehnyt. Malli on nimeltään muinaisketju ja on kaikista yksinkertaisin ketjumalli. Jokiläänin kansanopiston kurssilla suositellaankin testäväksi tämä ensimmäiseksi. Lenkit on sahattu millisestä langasta ja veivin koko on 3,5 milliä. Aivan peruskoko siis lenkeissä.

Tämä onkin sitten viimeisiä koruja jonka olen tehnyt. Malli on kuningasketju ja on huomattavasti vaikeampi kuin muinaisketju. Lenkit ovat 0,8 millistä lankaa joka on veivattu muistaakseni 3 millin veiville.