Ja taas ropistelee lusikkakoruja. Niitä on tullut edelleen tehtyä, vaikka pahin buumi, ainakin meidän kurssilla, taisi mennä jo vuosi tai pari sitten. 

Alkuun vähän vanhempaa tuotantoa viimetalvelta, alpakkalusikan pesästä sahatut korvikset. Näistä oli tarkoitus ihan aluksi tulla sileät, mutta pitkänkään rummutuksen ja kiillotusliinalla hinkuttamisenkaan jälkeen näistä ei tullut niin kiiltäviä ja sileitä kuin olin toivonut. Olihan kyseessä kuitenkin vanha uushopeinen palkintolusikka. Niinpä siis piti ottaa mikromoottori omiin pikku kätösiin ja kehitellä jonkinsortin kuvio hämäämään silmää. 

Mielestäni näistä tuli erikoisen kivat korvikset, vaikka aikaa näihin ei ihan hirveästi mennytkään. Yksinkertainen on kaunista. 

Ja minähän tykkään reiluista riipuksista...? No kyllähän sitä riipukselle kokoa tulee kun sen tekee vanhan mallisesta chippendale alpakkaisesta ruokalusikasta! Vinkkinä, ylhäällä olevna ison lenkin veivikoko on 8 tai 10mm! Sisäpintaa raaputettu mikromoottorilla ja pallerot ovat hopeoitua korumetallia, jotka varmuuden vuoksi olen lakannut metallilakalla että hopean väri pysyisi mahdollisimman pitkään.

Tilailin kesällä (Vai edelliskesänä? Ei muista...) huuto.netin kautta jostain antikkiliikkeestä muutamalla eurolla tämän alpakkaisen jättilusikan, joka oli tullessaan niin musta kuin lusikka voi vaan musta olla!

Kulutin yhden kivan kesäpäivän yrittäessäni saada tätä puhtaaksi. Kävin läpi kaikki sitruunahaposta hammastahnaan ja kiillotusliinasta folion kanssa keittämiseen. Viimeisin konstini oli sitten Sampo hankausjauhe. Sillä myrkyllä lähti kyllä hyvin puhtaaksi. En vain muuten tykkää käyttää sitä möhnää "hopea"esineissä sen naarmuttavan vaikutuksen vuoksi.

Vastaavasti tämä sormus on ihan uusimpia töitäni. Minulle jäi toisesta työstä ylimääräisenä lusikan pesä ja vähän ylimääräistä vartta. Riittävästi sormukseen kuitenkin. Kyseessä on ihan oikea hopealusikka, ei mitään alpakkaa tällä kertaa, vaan Ruotsalaista hopeaa viime vuosisadan alusta. Hui! Joku varmaan haluaisi listiä minut tämän takia. 

Kuvatessani tätä sormusta, ja muutamia muitakin töistä, sain taas oikean pikkuapulaisen. Huomioikaa loistavat kuvauspuitteet. No mutta riitti ainakin mukavaa luonnonvaloa riittävästi. 

Sinne meni...